Osto Myynti
DKK DKK 7.6300 7.2400
GBP GBP 0.8910 0.8470
NOK NOK 9.2680 8.8000
SEK SEK 9.6900 9.3400
USD USD 1.0910 1.0400

Palaute

:

Uutiset

Matkamessut 20.-22.1.2017
Kiinalaiset ostavat 2000 tonnin kultaholvin Lontoosta
Etusivu > Uutiset
Print

Uutiset

Miksi Tavex myy sijoituskultaa
12.02.2008  | Alar Tamming

Alar Tamming
Tavex-konsernin perustaja ja Hallintoneuvoston puheenjohtaja

Vastaus kysymykseen miksi Tavex-konserni myy sijoituskultaa, tuntuu ensituntumalta yksinkertaiselta: luonnollisesti voiton saamiseksi. Suurin osa kaupoista tehdään rahan ansaitsemiseksi. Autoliike myy autoja, rakennusliike rakentaa asuntoja, ravintola tarjoaa ruokaa, pankki lainaa rahaa - luonnollisesti rahan ansaitsemiseksi. Onko kaikki todella niin yksinkertaista? Eikö autojen tarkoituksena ole suoda ihmisille mukava mahdollisuus liikkua paikasta toiseen, asuntojen rakentamisen tarkoitus tarjota ihmisille parempia asuinoloja? Ja ravintolathan on luotu ennen kaikkea maukkaan ruoan nauttimiseen viihtyisässä paikassa ja pankin tulisi olla ennen kaikkea paikka, jossa ihmiset säilyttävät rahojaan.

Kullan osto ja myynti tuntuu edellä mainittujen, ihmiskunnalle niin tärkeiden, palvelujen rinnalla melko turhalta toiminnalta, joka ei luo minkäänlaista lisäarvoa. Aluksi tuntuu siltä, että sitä kannattaa harjoittaa vain ylimääräisen voiton ansaitsemiseksi, sillä lisärikkautta se ei näytä tuovan. Tarkemmin asiaan syventymällä kaikki päältä päin niin yksinkertaiselta ja selvältä tuntuva muuttuu monimutkaiseksi ja yllättäväksi.

Aloittakaamme alusta. Puhukaamme pankkialasta. Toisin kuin useissa nykypäivän elämänalueissa, kuten logistiikka, ilmailu tai media, pankkialalla voimme tukeutua yli 2000 vuoden historiaan. Näemme, mikä on tuonut rahataloudessa ja pankkialalla onnellisia ja menestyksekkäitä kausia ja kuinka finanssijättien päätökset ovat vieneet historiassa kansanjoukot kurjuuteen ja köyhyteen. Historiaa sen enempää käsittelemättä toteamme, että ihmiskunta on käyttänyt rahan eri ilmenemismuotoja jo tuhansien vuosien ajan. Siihen sopivat esimerkiksi simpukankuoret tai kourallinen suolaa, joitain kummallisia esimerkkejä mainitakseni. Aikojen kuluessa on ollut tärkeää löytää sellainen vaihtoarvo, joka sopi kaikille. Oli hyvin epämiellyttävää kasvattaa kameleita, jos sait naapurilta kameleita vastaan vain lehmiä, vaikka olisit halunnut viinirypäleviljelmän. Tällöin oli välttämätöntä ottaa käyttöön raha. Oli luonnollisesti tärkeää, että itse rahallakin olisi jokin arvo. Useiden kokeilujen jälkeen ihmiskunta eri mantereilla otti maksuvälineeksi kullan. Kulta oli sopivin rahan vastine. Kultaa on rajoitettu määrä, kultaa on helppo työstää, kulta ei pala eikä ruostu. Kulta on paras väline kaikenlaisten kauppatavaroiden maksamiseen eri ihmisten ja kansojen välillä. Kultaan perustuvasta rahajärjestelmästä on yritetty luopua, mutta se ei ole tuonut mitään hyvää tullessaan. Rooman valtion kukoistuskaudella keisari Nero keksi omasta mielestään nerokkaan ratkaisun kuinka luoda loputtomasti lisää rikkautta työtä tekemättä ja arvoa luomatta, ja jatkaa siten huikentelevaista elämäänsä. Nero päätti sulattaa hopearahat ja lyödä uudet, joissa on puolet vähemmän hopeaa. Näytti siltä, että Nerolla oli mahdollisuus kuluttaa puolet enemmän. Ja niin aluksi tapahtuikin. Sen jälkeen hallitsija toisti ”hattutemppunsa” vielä useita kertoja, kunnes lopulta rahojen hopeapitoisuus oli vain 4 % alkuperäisestä. Nero sai kuluttaa loputtomasti rahaa mielihalujensa tyydyttämiseen, mutta Rooman imperiumille se oli tuhon alku. Jos meidän ajanlaskumme mukaan vuosina 10–260 oli inflaatio 0,4 % vuodessa, niin vuosina 260–340 hinnat nousivat 20 kertaa.

Kiinnitän tässä huomiota valheeseen, josta tuli yleisesti oikeana pidetty totuus. Inflaationa pidetään nimittäin hintojen nousua. Suomessa on inflaatio, sillä hinnat nousevat. Elintarvikkeiden hinnat nousevat, näin ollen on siis inflaatio. Mutta todellisuudessa rahan arvo vähenee hintojen noustessa. Rahan arvo vähenee, jos ”tehdään Nerot” eli toisin sanoen valtio ja hallitsijat laskevat liikkeeseen katteetonta rahaa. Nykyinen pankkijärjestelmä perustuu valitettavasti sellaiseen menetelmään. Pankki oli alussa laitos, joka lainasi asiakkaiden tallettamaa rahaa muille. Jos säästöjä tai omia resursseja ei ollut, rahaa ei voitu lainata myöskään ulos. Yksinkertaista ja loogista. 1900-luvulla käytäntö muuttui. Pankkiirit katsoivat, että lainata voi paljon enemmän, sillä myöhemmin lainarahan takaisin tullessa kukaan ei voi syyttää liiallisen rahan liikkeeseen laskusta. Nykyinen järjestelmä perustuu siihen, että liikkeeseen on laskettu todellisuudessa (juuri todellisuudessa, sillä aivan kaikki halukkaat eivät kuitenkaan saa lainaa) niin paljon rahaa kuin on halukkaita lainanottajia. Edellytetään, että kaikki lainan ottaneet maksavat rahan myöhemmin takaisin. Ja vaikka se näennäisesti vilkastuttaa talouselämää, kuten doping parantaa urheilijan suoritusta, kyseinen järjestelmä ei voi toimia pitkään. Järjestelmä voi toimia vain perinteisellä pyramidiperiaatteella eli niin kauan kun on uusia lainanottajia. Kun lainanottajia ei enää ole, järjestelmä alkaa luhistua. Koko järjestelmä perustuu lyhytaikaiseen hyötyyn, mikä on tietysti hyvin inhimillistä, mutta kuten kaikki muutkin inhimilliset paheet – se on vahingollista. Voidaan heti todeta, että kyseisen mallin mukaan rakennettua pankkijärjestelmää käyttää tällä hetkellä koko maailma.

Se kaikki on taustajärjestelmä, jonka perusteella Tavex ryhtyi myymään kultaa. Tavexin päämääränä oli aluksi auttaa säilyttämään yrityksen omistajien rahoja ja suunnitelmissa ei ollut ryhtyä myymään kultaa muille. Mutta kun Tavex oli hankkinut pienen kultavaraston, kullasta kiinnostuivat ihmiset, jotka havaitsivat, että kaikki ei ole parhaassa järjestyksessä tämän auringon alla. Sen jälkeen Tavex alkoi tarjota kaikille mahdollisuutta säilyttää rahojaan sijoituskullassa. Tässä kohden on tunnustettava, että vaikka kullan myynnin tavoitteena ei ollut ansaita suuria tuloja, sillä Tavexin päätoimiala on edelleen valuutanvaihto, kullanvälitys tuottaa Tavexille voittoa eikä Tavex tee sitä hyväntekeväisyydestä. Samalla tapaa ei autojakaan myydä omakustannushintaan eikä ravintolassakaan saa syödä maksamatta lisähintaa. Mutta voitto ei ole tärkein tavoite.

Päämäärä on selvä. Nykyisessä rahatalouden kriisissä mahdollisimman vähän suomalaisia saa jäädä häviäjiksi. Koska tämänkertaisesta kriisistä tulee kansainvälinen, on juuri oikea hetki ajatella kriisin jälkeistä aikaa, jolloin pankki- ja talouselämä siirtyy kuplataloudesta oikeille raiteille. Valtioiden välinen kilpailukyky riippuu tuolloin siitä, miten paljon kussakin maassa on todellista arvoa – kultaa. Yhdysvalloista tuli maaiman johtava valta, kun valtio hankki suurimmat kultavarannot. Myös Suomella on valtioiden välisessä kilpailussa parempi asema, jos suomalaisten hallussa on enemmän kultaa. Kulta on todellisuudessa rahaa. Se on ollut sitä yli 1000 vuotta, on tälläkin hetkellä ja jää siksi myös tulevaisuudessa.

Useat ihmiset eivät ilmeisesti ota tätä vakavasti, olettaen, että kysessä on seuraava mainostrikki, jolla yritetään saada sijoittamaan kultaan.

Kunnioitan sellaista mielipidettä täydellisesti. Se mitä kukin tekee omalla rahallaan, on jokaisen henkilökohtainen vapaa valinta. Ennen kullan ostamista suosittelen tutustumaan aiheeseen perusteellisesti, jotta ymmärrettäisiin, minkälainen merkitys kullalla on ollut maailman historiassa ja mitä saattaa tapahtua kullalle tulevaisuudessa. Kehotan lukijaa luottamaan omaan terveeseen järkeensä, ei sanomalehtiin tai naapurin mielipiteisiin.

Lopuksi haluan toistaa legenda Bernhard Shaw’in toteamuksen: “Meidän kaikkien on valittava, luottaako kullan luonnolliseen vakauteen vai hallituksen jäsenten rehellisyyteen ja älykkyyteen. Ja kaikella kunnioituksella kyseisten herrasmiesten suhteen, henkilökohtaisesti minä panostaisin kultaan.”

« Takaisin